Roope menetti jokaisen naisen, jonka kanssa hengaili. Kaikki suhteet päättyivät suurin piirtein samalla tavalla. Ei ollut mitään suurta riitaa eikä yhteenottoa, mutta Roope vain tokaisi puolihuolimattomasti, että hän haluaisi päästä jo eroon, hän haluaisi lähteä jo pois. Naiset suuttuivat ja lähtivät.
Kerran istuin itsekin baarissa samassa pöydässä kun Roope tokaisi, että pääsisipä jo erilleen, kun niin tympäisee. Kukaan ei näyttänyt kiinnittävän sen suurempaa huomiota, kaikenlaista sanotaan baarin pöydissä, mutta Roopen silloinen nainen lähti. Ja lähti lopullisesti, kuten kävi myöhemmin ilmi.
Myöhemmin yritin palauttaa mieleen, mitä tapahtui ennen Roopen tokaisua. Kuka sanoi ja mitä ja miten Roope reagoi? En muistanut muuta kuin sen, että tunnelma oli rento ja kaikilla tuntui olevan mukavaa.
Kun oikein pinnistin muistiani, saatoin nähdä Roopen vaipuneena omiin ajatuksiinsa. Ehkä juuri silloin hän mietti eroa silloisesta naisesta. Vai oliko kaikki minun muistoni tuosta hetkestä mielikuvitusta? Saattaa olla, että en oikeasti muista Roopesta mitään ennen tämän töksäytystä, koska en tainnut kiinnittää häneen mitään huomiota.
Yleisesti ottaen Roope vaikutti mukavalta ja tasapainoisesta kaverilta. Miranda kertoi minulle, että Roope kärsi tai oli kärsinyt vakavasta masennuksesta. Olin hieman yllättynyt, mutta tiesin, että masennus ei välttämättä näy ulospäin. Miranda kertoi myös, että Roopen suhde vanhempiinsa oli ollut tosi huono. Roope ei vielä aikuisiälläkään ollut päässyt lopullisesti sopuun edesmenneiden vanhempiensa kanssa.
Puoli vuotta saman naisen kanssa on Roopen maksimi, nauroi Miranda iloisesti. Sillä Miranda kuittasi Roopen naisten lähtemiset. En ollut täysin vakuuttunut. Mirandan tapa ajatella vaikutti liiaksi mutkia oikaistulta.
Roopella ja Mirandalla oli ollut suhde, ilmeisen vakava, joten Mirandalla oli edellytyksiä tuntea Roopen sielunelämää.
Niihin aikoihin eräänä lauantaina baarissa tapahtui kaksi asiaa: Aku, joka oli yleensäkin aggressiivinen kaikkia kohtaan, joi rähinäviinaa ja alkoi riehua. Paikalle kutsutut poliisit laittoivat Akun nippusiteisiin ja veivät pois. Aku sai vuoden porttikiellon baarion. Akun naisystävää Iinestä hävetti Akun häiriköinti.
Sitten Roopelta varastettiin pikkutakin taskusta lompakko. Syylliseksi epäiltiin vankilakundia, joka istui pitkällä penkillä vähän aikaa Roopen vieressä.
Ulpu ja Miranda yrittivät vartijan kanssa saada lompakkoa takaisin, mutta lompakkoa ei koskaan saatu takaisin.
Kaikki olivat uupuneita illan tapahtumista ja Roopen rahat oli varastettu. Onneksi Roopen pankkikortti oli tallella. Se oli ollut housun taskussa. Ulpu ja Miranda istuivat Roopen kanssa, kun tämä taas puuskahti toivovansa jo pääsevänsä eroon. Naiset katsoivat Roopea uteliaasti, mutta pöydässä ei ollut naista, joka olisi lähtenyt.
Joskus istuttiin kolmisin lasin ääressä, Roope, Miranda ja minä. Roope oli yleensä aika hiljainen, Miranda hoiteli puhumisen. Minäkin kuuntelin. Miranda kerta toisensa jälkeen muisteli lapsuuttaan ja isäpuoltaan, joka hakkasi häntä ilman, että äiti puuttui asiaan. Miranda väitti, että isäpuoli oli pervo, sai jonkinlaisen seksuaalisen tyydytyksen kun pahoinpiteli nuorta tyttöä.
Isäpuoli oli parikymmentä vuotta nuorempi kuin Mirandan äiti. Miehen loppukin oli kaamea, sillä hän kuoli kerrostalon kellariin, jonne oli mustasukkaisesti aseen kanssa seurannut silloista naisystäväänsä, jota epäili uskottomuudesta. Nainen onnistui livahtamaan ulos kellarin ovesta pakoon ja mies tappoi itsensä.
Kysyimme Mirandalta miten tämä oli selvinnyt lapsuuden ankarista koettelemuksista jänkän reunalla. Miranda korjasi, että talo sijaitsee nelostien varrella, ei jänkän reunalla. Olen kuitenkin yhtä elämänmyönteinen kuin äitini, sanoi Miranda. Lisäksi minulla oli velipuoli, joka rakasti minua, pikkusisartaan. Se rakkaus minua kannatteli nuoruuden läpi. Velipuoli oli oikean isäni kanssa samaa ikäluokkaa. Velipuoli otti minut mukaan viikon kestäville hillaretkille ja toi minulle pieniä lahjoja.
Miranda kertoi äidistään, isäpuolestaan ja velipuolestaan muistoja. Velipuolen järjestämillä hillastusretkillä marjastettiin ja juotiin viinaa. Mukana oli yleensä yli puolen kymmentä ihmistä. Hillasaaliit olivat komeat ja kaikilla oli kova krapula kun palattiin tiettömien taipaleiden takaa.
Mirandan oikea isä oli muuttanut Ruotsiin eikä pitänyt Mirandaan yhteyttä. Miranda sai vasta aikuisena tietää oikean isänsä henkilöllisyyden.
Kun Miranda muisteli lapsuuttaan, yhtäkkiä Roope tokaisi mietteissään: voi että haluaisin jo päästä eroon.
Vilkaisimme Mirandan kanssa toisiamme. Roope hätkähti itsekin ja nousi häpeissään ylös ja meni vessaan. Sieltä palatessaan hän toi jääkaapista kaikille oluet.
Mielestäni oli selvinnyt, miksi naiset lähtivät ja jättivät Roopen. Miranda oli varmaan tajunnut asian jo ajat sitten.
Roope saattoi yhtäkkiä ilman varoitusta vaipua muistelemaan nuoruuden vaikeaa suhdetta vanhempiinsa, jolloin hän oli varmaan päivästä päivään mielessään hokenut toivovansa jo pääsevän muuttamaan kotoaan pois ja vanhemmistaan eroon.
Kun tällainen takauma iski päälle, Roope pakonomaisesti sanoi ääneen sen mitä aikoinaan hoki mielessään.
Kyseessä oli karmea väärinkäsitys, sillä Roope ei tarkoittanut sanoa niin naisystävälle, vaan ilman kontrollia toisti sitä, mitä oli halunnut sanoa nuoruudessaan vanhemmilleen.
Vaihdoin puheenaihetta, koska tiesin, että Roopea nolotti.
Miten Akun naisystävä kestää, kysyin minä. Kaikki olivat vaiti ikään kuin kysymystä ei olisi kuultu. Iines ja Aku eivät enää pysty muuta kuin olemaan yhdessä, vaikka Iinestä hävettää Akun käytös juovuksissa, Miranda totesi.
Ihailtavaa, sanoi Roope mietteissään ja lisäsi haluavansa yrittää seuraavan mahdollisen naisystävän kanssa pysyvää suhdetta. Vaikeudet on tarkoitettu voitettaviksi, totesi Roope.
Siihen ei ollut lisättävää, kullakin meistä oli oma tapansa selviytyä, se mikä toimii yhdellä, saattoi olla toimimatta toisella.
Mirandan baarissa istuttiin ja juteltiin, kunnes mentiin kapakkaan, missä Miranda lauloi. Miranda laului aina kauniisti. Joku kertoi, että Iines oli jättänyt Akun.
