Kaarlo oli hyvin pukeutunut keski-ikäinen mies, joka erosi baarin keskivertoasiakkaista. Kun huomasin pari kertaa Mirandan keskustelevan Kaarlon kanssa, päätin mennä samaan pöytään seuraksi.
Kaarlo kuunteli kohteliaasti Mirandan vuodatusta, mutta ei kertonut itsestään paljoa. Miranda viihtyi Kaarlon seurassa, koska tämä jaksoi kuunnella ja Kaarlo tarjosi melko avokätisesti juomia.
Kaarlo oli hyvä kuuntelija ja näytti olevan varoissaan. Sellaiset miehet keräsivät ympärilleen helposti hovin. Kaarlon lisäksi oli samanlaisia muitakin suosittuja.
Yleensä suositut kaverit osasivat laulaa rahavarojen ja tarjoamisten lisäksi. Kaarlo osasi laulaa ja soitti hyvin viulua, mutta baarissa en kuullut Kaarlon laulavan.
Miranda ei tiennyt mikä oli Kaarlon ammatti eikä sitä, mistä rahavarat olivat peräisin. Sellaiset seikat eivät Mirandaa kiinnostaneet. Juomien tarjoaminen riitti.
Kaarlo ei tietääkseni koskaan juonut itseään kunnolla humalaan, alkoholipitoisten juomien kulutuksen suhteen hän oli maltillinen. Hän oli kohtuukäyttäjä.
Kovin usein Kaarlo ei baarissa istunut eikä viihtynyt Mirandan baarissa. Joskus Kaarlo piipahti Mirandan luona, mutta ei istunut siellä iltaa lasin ääressä.
Kaarlo lainasi Mirandalle rahaa kuten muutamat muutkin. Itsekin vippasin Mirandalle useastikin.
Kerran istuin baarissa arki-iltana kun muuan deeku tuli sisään. Kaveri oli niin huonossa kunnossa, että tarjosin lasillisen ihan vain inhimillisistä syistä. Minun on vaikea katsella vierestä kun joku kärsii, vaikka kärsimys olisi itse aiheutettua kuten krapula.
Kun olin tarjonnut toisen oluen, kaveri alkoi puhua menneisyydestään. Hän kertoi nuorena olleensa vanhusten kotihoidossa töissä. Kerran muuan asiakas, vanha yksin asuva mummo oli näyttänyt hänelle velkakirja ja pyytänyt apua. Mummo oli lainannut säästönsä jollekin miehelle ilman korkoa ja takaisinmaksun aikataulua.
Mummo oli onneton ja itkun partaalla ikään kuin olisi vasta silloin tajunnut, että rahat olivat menneet. Käsiään jäämmekö en hän pyysi kaveria auttamaan, koska halusi säästönsä takaisin
Kaveri sanoi olleensa ymmällä, sillä hänellä ei ollut aavistustakaan miten olisi voinut mummoparkaa auttaa.
Hän oli kysynyt mummolta, että kuka mies oli ja miksi mummo oli rahansa hänelle antanut.
Mummo oli sanonut miehen olevan erään seurakunnan sielunhoitaja, joka käy hänen luonaan pitämässä keskustelemassa, rukoilemassa ja jakamassa ehtoollista.
Hänellä on kotiin avain ja hänelle on vierashuone aina käytössä. Kaveri oli lamaantanut, sillä hän ymmärsi miehen jo pitkän aikaa käyttäneen mummon vanhuutta ja yksinäisyyttä hyväksi.
Kaveri oli vienyt asian eteenpäin ja kertonut mummon tarinan yksikön johtajalle. Tarina oli työn touhussa painunut taka-alalle kunnes kaveri oli erään toisen mummon luona kuullut lähes samanlaisen kertomuksen ja nähnyt velkakirjan ilman korkoa ja takaisinmaksun aikataulua.
Silloin kaveri oli alkanut miettiä kuinka paljon uhreja sielunhoitaja olikaan, jos hän oli törmännyt aivan satunnaisesti jo kahteen. Uhreja saattoi olla kymmeniä, jotka uskonnonharjoituksen yhteydessä luopuivat säästöistään.
Lisäksi kaveri ymmärsi, että sielunhoitaja laskelmoiva vanhojen mummojen kuolla kupsahtavan ja velkakirjojen unohtuvan niin, että velkoja ei koskaan maksettaisi takaisin.
Kaveri oli alkanut tehdä hienovaraisia tiedusteluja sielunhoitajasta ja saanut selville tämän olevan entinen paikkakuntalainen, joka oli asunut Ruotsin puolella monet vuodet.
Olin utelias kuulemaan miten sielunhoitajan ura mummojen parissa oli edistynyt, mutta sitä kaveri ei pystynyt kertomaan.
Hän oli valitettavasti ratkennut ryyppäämään ja käynyt todella pohjalla. Työpaikka oli mennyt kuten muukin elämä. Häntäkin kiinnostaisi kuulla vielä näin vuosien jälkeen saiko mummoista yksikään rahojaan takaisin.
Tämän keskustelun jälkeen meni jokunen aika kun Miranda soitti onnettomana. Kaarlo on kuollut, sanoi Miranda. Joku nuori kaveri oli puukottanut kuolettavasti.
Myöhemmin kuulin, että puukottajan isoäiti oli kuollut ja nuorukainen oli ollut tyhjentämässä isoäidin kotia ja Raamatun välistä oli pudonnut velkakirja.
Puukottaja oli työtön luuseri, joka oli ottanut selvää missä velallinen asui tätä nykyä ja mennyt perimään isoäidin antamaa lainaa, joka oli suurehko summa. Velallinen oli kieltäytynyt maksamasta. Riitely oli riistäytynyt käsistä ja nuorukainen oli tempaissut puukon ja lyönyt kuolettavat iskut.
Mirandalle en viitsinyt kertoa sitä mistä Kaarlo oli käyttörahansa saanut. Sitä paitsi Mirandan tapauksessa se oli niin päin, että Miranda oli velkaa Kaarlolle. Se laina jäi maksamatta.
Deekua kaveria ei näkynyt baarissa. Jossain yhteydessä joku mainitsi kaverin muuttaneen toiselle paikkakunnalle ja olevan kuivilla. Kaveri oli laittanut korkin kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti